Näytelmäprojekti tarjoaa haasteita ja onnistumisia

Kirjoittaja: Milla-Maria Hulkko

Steinerkoulun opetussuunnitelmaan kuuluvat perinteisesti erilaiset draamaprojektit. Niiden toteuttaminen alkaa jo ensimmäisellä luokalla jouluevankeliumin muodossa. Halki koulutien näytelmäkokemusta kartoitetaan erilaisilla juhliin liittyvillä näytelmillä ja suuremmilla näytelmäprojekteilla. Alakoulussa Martinpäivän, Mikaelinpäivän ja Kalevalanpäivän näytelmillä etsitään juhlien tunnelmaa. Suurempia näytelmiä oppilaat pääsevät tekemään viidennellä, kahdeksannella ja kahdennellatoista luokalla.

Tänä vuonna poikkeuksellisesti myös 7.lk valmistaa näytelmän. Näytelmä on klassikkotarina ”Anne Frankin päiväkirja”,  joka kuvaa nuoren juutalaistytön elämää toisen maailmansodan melskeissä.  13-vuotias Anne Frank saa syntymäpäivälahjakseen päiväkirjan, johon hän kirjoittaa kahden vuoden ajan tarinoita ja kokemuksiaan toisen maailmansodan ajalta. Anne Frankin perhe joutuu pakenemaan perheen isän, Otto Frankin, yritykseen kuuluvaan piharakennukseen, kun kansallissosialistit miehittävät Alankomaat, ja rankat juutalaisvainot alkavat toden teolla. Samassa piilopaikassa piileskelee myös toinen juutalaisperhe ja Otto Frankin työntekijät auttavat heitä toimittamalla ruokaa ja muita tarpeellisia asioita. Kahden vuoden piilottelun jälkeen joku ilmiantaa heidät ja perheet hajoavat eri keskitysleireille. Anne ja hänen siskonsa Margot kuolevat lavantautiin Bergen-Belsenin keskitysleirillä. Ainoana eloonjääneenä Otto Frank on toimittanut tyttärensä päiväkirjan  julkisuuteen, ja se on käännetty 55 eri kielelle.

Näytelmä oli ohjaajan valinta. Teksti oli valmiiksi hyvä eikä tarvinnut muokkausta, lisäksi aihe tuntui edelleen ajankohtaiselta, kertoo Kirsti Temmes, luokanopettaja ja näytelmän ohjaaja.
Oppilaat ovat ottaneet näytelmän melko positiivisella asenteella vastaan. Näytelmän tekeminen on jännää, mutta tuntuu, että aiheeseen on vaikea eläytyä, kun on niin nuori, kertoo Sanni. Emmi taas on aina ollut kiinnostunut sota-asioista ja historiasta, joten näytelmän aihe oli kiinnostava.

Näytelmän teko on edennyt hyvän esivalmistelun ansiosta kitkattomasti. Suunnittelu on aloitettu jo hyvissä ajoin: luokassa on luettu näytelmän tekstiä jo maaliskuussa, ja keskustelu aiheesta on jatkunut syksyllä. Ohjaaja on kiertänyt kesällä kirpputoreilla hankkien rekvisiittaa ja Petterin tiedettiin tulevan valomieheksi jo hyvissä ajoin.

Kirsti kiittelee myös aktiivisia ja omatoimisia vanhempia, jotka ovat ottaneet hoitaakseen väliajan kahvion ja auttaneet kulissien rakentamisessa.
Aikaa näytelmän tekemiseen luokalla on ollut ohjaajan mukaan tarpeeksi. Kuuden viikon harjoitteluaika ja esivalmistelut jo edellisenä vuonna ovat mahdollistaneet myös oppilaiden henkilökohtaisempaa ohjausta. Kulisseissa harjoitteluun on saatu viikko aikaa, vaikka saman salin toimiminen myös eurytmialuokkana on vaatinut neuvottelua eurytmiaopettajien kanssa. Katsomon tuolit on saatu lainaan Kukonkoivusta, joten niitä ei tarvitse siirrellä edestakaisin katsomon ja ruokalan väliä.

Näytelmän roolijako tehtiin demokraattisesti. Ensin käytiin läpi roolihahmojen luonteet ja sitten oppilaat saivat äänestää. Jotkin roolit, jotka näyttivät selkeästi sopivan tietyille oppilaille olivat opettajan ehdotuksia.


Nyt näytelmän harjoittelu on jo hyvässä vauhdissa ja viimeinen harjoitteluviikko käynnissä. Oppilaat mainitsevat näytelmän teon parhaiksi puoliksi hauskan yhdessä tekemisen lisäksi vuorosanojen opettelun ja sen että pääsee pois tunneilta eikä tule niin paljon läksyjä. Myös uudet oppilaat ovat päässeet sulautumaan luokkaan näytelmän teon myötä. Luokan yhteishenki on parantunut ja kaveriporukat sekoittuneet.

7. luokan edellinen näytelmä oli Peppi Pitkätossu viidennellä luokalla. Nyt kaksi vuotta myöhemmin oppilaat tuntevat kehittyneensä näyttelemisessä. Myös loppulaulussa pianoa soittava Ella on oppinut uusia sointuja ja tullut harjoitelleeksi enemmän.
Osa oppilaista ottaa nyt näytelmän enemmän tosissaan ja panostaa enemmän, ja harjoituksissa ei enää seisota paikallaan vuorosanoja lausuttaessa, vaan samalla liikutaan, kertovat Sanni ja Emmi.

Sanni ja Emmi ovat suunnitelleet näyttelemistä myös ammatikseen. Molemmat ovat sitä mieltä, että näytelmän teosta voi olla hyötyä myös tulevaisuuden kannalta.

Myös opettajalle draama-projekti on vaihtelua. Kirsti kertoo pitävänsä draama-projektien ja puheharjoitusten ohjaamisesta ja tuntee olevansa omalla alueellaan. Oppilaista on tullut esiin myös aivan uusia piirteitä. Hän tuntee itsensä etuoikeutetuksi ja kiitolliseksi projektin ohjaamisesta.